Hannu Haikonen

Pyörälomalla lasten kanssa

Kesäisin ristiin rastiin lähiseutua pyöräillessämme lapset ovat toistuvasti ehdottaneet, että joskus tekisimme kunnon retken ja yöpyisimme teltassa ja kaikkea. Olin tainnut sellaisen retken melkein jo luvatakin, mutta eihän se ole niin helppoa. Kolme lasta ja isä, makuupussit ja kaikki.

Kevättalvella sitten - vai oliko viime talvi pelkkää syksyä - aloin miettiä asiaa tosissaan ja laskeskella ryhmämme suorituskuntoa. Kun melkein 40 kilometriä oli jo onnistunut päivämatkana, niin löytyisikö sellaisin välimatkoin hyviä leiripaikkoja ja mukavia pyöräilyreittejä..? Teltan sijaan yöpyisimmekin mökeissä, mikä keventäisi kuormaa ja lisäisi mukavuutta varsinkin kosteamman kelin sattuessa...

Löytyi!

Pakettimatkoja ei todellakaan ollut tarjolla, vaan reitti oli suunniteltava itse melkein kilometri kilometriltä. En todellakaan halunnut meitä polkemaan pikatien varteen mutta en myöskään huonoille metsäteille. Netin karttasovellukset ovat näppäriä, mutta ne eivät yksiselitteisesti kerro, minkälaisesta tiestä on kyse, eivätkä kerro sitä varsinkaan perhepyöräilyn kannalta. Googlen kamera-autolla kuvaama materiaali tuli tässä korvaamattomaksi ja vakuutti maisemistakin.

Toinen kysymys oli varustus ja huolto: mihin kaikkeen oli varauduttava, mitä kaikkea tarvittaisiin, mistä saamme matkalla ruokaa, ja mitä jos..? Jostain kokemuksesta viisastuneena olin jo tottunut kuljettamaan mukana pientä korjaamoa aina kauemmas pyöräillessäni. Ensiaputarpeet, turvaliivit... Eväät ja varsinkaan juotava eivät saa loppua pitkillä maaseututaipaleilla. Kaikenlaista sitä onkin jo ehtinyt oppia lasten kanssa kulkemisesta.

Edulliset pyörälaukut tulivat keväällä LIDL:iin kuin meitä varten tilattuina.

On selvää, ettei moiselle reissulle voi lähteä kylmiltään. Jos lasten kanssa haluaa pyöräillä, heidän kanssaan on pyöräiltävä. Turvallinen ajotapa, varmuus ja tottumukset eivät tule itsestään. Kun pyörät ovat liikkeellä, joukossa vallitsee kapteenin laki ja pulinat pois. Sama pätee tietysti muutenkin lasten kanssa reissatessa - on tilanteita, jolloin ei neuvotella eikä kokeilla rajoja.

Mutta vähintään yhtä paljon kuin opittavaa on lapsilla, sitä on vanhemmallakin. Lapset kyllä toimivat ja viihtyvät kunhan huolto, valmennus ja kaikki muu taustatuki toimii. Sitä oppii vain harjoittelemalla.

- -

Juhannuksen jälkeen nostimme sitten pyörät ja laukut junaan ja matkustimme melkein 2 tuntia poispäin. Se sama matka tultaisiin takaisin pikkuteitä kierrellen ja kaarrellen.

Ajoa tuli viidessä päivässä noin 210 kilometriä, johon sisältyi jonkin verran pyörimistä majapaikkojen ympäristössä. Kolme yötä nukuimme leirintäalueilla mökissä ja yhden sukulaisperheen vieraina. Jälkimmäistä kautta oli myös järjestynyt hätäpäivystys jos joku lapsista olisi kesken reissun vaikkapa sairastunut tai loukannut jalkansa. Mitään onneksi ei sattunut. Laastaria tarvittiin yhden kerran ja pyörien pientä huoltoa neljästi. Peurakolari oli kerran melkein lähellä.

Sadevaatteet puimme kaksi kertaa - lenkkarit jalassa saivat kastua, kaikki kun ei mahdu mukaan. Jälkimmäisellä kerralla kyse oli kohtalaisesta kuurosta, mutta ensimmäisellä kerralla ylitsemme vyöryi kunnon ukkonen. Pari möhkälettä purjehti ensin vierestä jytisten, ja sitten saimme vettä niskaan kunnolla. Keskellä metsää ei tullut oikein mieleen mennä kyyristelemään salamasuojaan ojaankaan. Huoltoasema tuli vastaan myöhässä, mutta kaakao ja munkki maistuivat varmasti paremmalta kuin ne olisivat maistuneet puolta tuntia aiemmin.

Suomalainen kesä on kyllä uskomattoman kaunis. Pyöräillessä viileydestä ei ole niin haittaa, vaan puolipilvinen +14 voi olla melkein optimaalinen keli maanteiden mankelointiin. Kesäkuun puolella linnut vielä laulavat ja - kosteana kesänä varsinkin - luonto tuoksuu uskomattoman hyvälle. Mietimme, mahtoivatko autoilijat ja motoristit huomata niitä lainkaan. Ja missä kaikki muut pyöräilijät oikein piileksivät?!

Pisimmäksi päivämatkaksi tuli peräti 59 kilometriä, joka oli kuitenkin enimmäkseen tasaista maastoa ja kävi siksi eniten istumalihaksille. Pari peltotaivalta menimme tiukassa ketjussa kuin kilpapyöräilijät. Matkan varrelle osui myös hyvä lounaspaikka, josta olimme saaneet aamulla vinkin karavaanareilta. Kun lapset annostelevat ruokaa itselleen 30 kilometriä poljettuaan, ja kun kaksi kolmesta syö silti puoleen hintaan, rahalle tuntee kerrankin saavansa kunnon vastinetta.

Olellista on pitää matkavauhti alusta alkaen riittävän rauhallisena. Kun lastenkin pyörissä on kuormaa, etapin vaativuus ei ole niinkään sen pituudessa kuin korkeuseroissa. Tiet olivat kuitenkin hyvin hiljaisia, ja usein ajoin ylös jonkun rinnalla selästä kädellä avittaen (hyvää kuntoilua silloin itsellekin). Isoimmat mäet tietysti talutettiin (ei kevyttä sekään) ja päälle päästyä maisteltiin eväitä.

Taukojen pitäminen ja niistä nauttiminen oli olennainen osa retkeä. Mukana oli tietenkin kaikenlaista hyvää tuoreista mansikoista alkaen. Reitti kulki myös muutaman historiallisen nähtävyyden ja yhden lossin kautta, jotka jakoivat matkaa mukavasti osiin.

Tähän väliin - siltä varalta, että joku innostuu - vielä pari sanaa turvallisuudesta: isot ylämäet tarkoittavat isoja alamäkiä, ja kuormattujen pyörien kanssa on asetettava lapsille sääntö, ettei alamäkiä hurjastella. Pyörien kuormaaminen muutenkin tarkoittaa (varsinkin yhdistettynä sadekeliin), että jarrujen on oltava hyvässä kunnossa ja että niitä on osattava käyttää. Ohjeena oli myös, että tiukan paikan tullen, tai jos näette isän lentävän ylitsenne, väistetään ojaan.

Autoja oli vähän, ja ne lähes poikkeuksetta ohittivat meidät kaukaa ja huolellisesti.

Leirintäalueilla asuminen oli uusi kokemus. Kenties kelien vuoksi jokaisessa oli varsin rauhallista, palvelu oli aulista eikä minnekään tarvinnut jonottaa. Opimme vähän pingistäkin. Paras mökeistä oli varustettu kunnollisella keittiönurkkauksella ja täydellisellä astiastolla, vaatimattomimmassa oli vain jääkaappi, keittolevy ja sähköpatteri. Grillipaikalla neuvottiin, mistä voi kaivaa matoja ja mistä löytää parhaan onkipaikan. Päivät rytmittyivät mukavasti lähtemisiin ja tulemisiin; sekä aamulla että illalla oli sopivasti aikaa kunhan sitä ei ryhtynyt tuhlailemaan. Iltaisin käytännössä kuitenkin jouduimme valitsemaan, menemmekö ongelle vai saunaan.

- -

Se aikaikkuna, jolloin lapset ovat riittävän isoja kunnon pyöräreissuille mutta vielä lähtevät ja pystyvät lähtemään, ei välttämättä ole montaa vuotta - jos sellaista on lainkaan. Lomanviettotapoja on monia, mutta niille perheille, joiden kokonaispakettiin pyöräloma sopii, suosittelen sitä lämpimästi. Mikäli yhtään jälkikasvuamme ymmärrän, kaikille jäi reissusta hyvä mieli ja hyvät muistot jollei suorastaan innostus.

Yhden vanhemman voimin retkestä suoriutuminen toki vaatii hieman ponnistelua ja seikkailuhenkeä, kahden voimin... en osaa ajatella parempaa tapaa haistella kesää, lepuuttaa silmiä maalais- ja saaristomaisemissa, tutustua pikkukyliin ja -kaupunkeihin - ja tarjota sitä kaikkea lapsillekin. En varsinkaan sellaista, jossa hinta-laatu -yhtälö olisi paremmin kohdallaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset